Oikeusprosessissa voidaan ajatella olevan seitsemän vaihetta. Näitä ovat:

  • rikosilmoituksen tekeminen

  • esitutkinta

  • vahingonkorvausvaatimusten laatiminen

  • syyteharkinta

  • sovittelu

  • oikeudenkäynti

  • tuomio

oikeusprosessi

Mikäli koet, että sinuun on kohdistettu oikeusloukkaus, tulee ensisijassa selvittää kuka siitä on vastuussa. On tärkeää ilmoittaa poliisille, jos olet joutunut rikoksen uhriksi. Rikosilmoitus on tehtävä mahdollisimman pian rikoksen tapahtumisen jälkeen, sillä tämä helpottaa rikoksen selvittämistä. Vanha sanonta pitää yhtä paikkaansa: ”menetetty aika on menetetty totuus” .

Rikosilmoituksen voi tehdä rikospaikalle saapuneelle poliisipartiolle tai millä tahansa poliisiasemalla, puhelimitse tai faksilla. Rikosilmoituksen voi tehdä myös joku toinen uhrin puolesta. Pienemmistä rikoksista voi tehdä ilmoituksen myöskin internetissä osoitteessa www.poliisi.fi.

Mikäli rikoksesta on aiheutunut sinulle vammoja, on lääkäriin hyvä päästä mahdollisimman pian. Oikeudenkäynnissä tai haettaessa korvausta esimerkiksi vakuutusyhtiöltä voidaan tarvita lääkärintodistusta, ja siksi lääkärissä käynti on tärkeää. Jos kyseessä on seksuaalinen väkivalta, tulee lääkäriin mennä heti, eikä sitä ennen pidä peseytyä tai edes vaihtaa vaatteita.

Myöskään asuntomurtotapauksissa jälkiä ei pidä siivota ennen poliisin tuloa, jotta mahdolliset todisteet eivät häviä. Jos olet epävarma siitä, mitä vaihtoehtoja sinulla on toimia tilanteessa, on järkevää keskustella asiasta ensiksi lakimiehen kanssa. Lakimies auttaa sinua sen pohtimisessa, onko rikosilmoitus paras vaihtoehto vai onko olemassa sinun kannaltasi jokin parempi etenemistapa. Nämä asiat ovat aina tapauskohtaisia ja ennen kaikkea riippuvaisia siitä, kuinka vakavasta rikoksesta on kyse.

Asianomistajarikokset

Asianomistajarikokset tarkoittavat rikoksia, jotka poliisi tutkii vain silloin, kun uhri vaatii tekijälle rangaistusta. Näitä rikoksia voivat olla esimerkiksi näpistys tai vahingonteko. Mikäli uhri muuttaakin mielensä, tulee poliisin pääsääntöisesti lopettaa aloittamansa esitutkinta. Rikosta selvittäessään poliisi kysyy, vaatiiko uhri rangaistusta rikoksen tekijälle. Mikäli uhri tällöin ilmoittaa, ettei vaadi rangaistusta, hän voi menettää oikeutensa syytteen nostamiseen myöhemmin. Tilannetta kannattaa siis pohtia huolellisesti ennen päätösten tekemistä.

Suurin osa rikoksista on virallisen syytteen alaisia rikoksia, jotka poliisi tutkii tiedon saatuaan. Pahoinpitelyt ja raiskaukset ovat aina virallisen syytteen alaisia, vaikka tapahtuisivatkin kotona tai perheenjäsenen toimesta.

Poliisi aloittaa esitutkinnan, jos on syytä epäillä rikosta. Esitutkinnassa selvitetään mitä on tapahtunut, ketkä ovat asianosaiset ja mitä vahinkoja on aiheutunut. Rikoksen uhrille ilmoitetaan, mikäli poliisi ei aio toimittaa esitutkintaa.

Tarvittaessa poliisi kutsuu uhrin kuulusteluun, jossa uhrin pitää kertoa kaikki asiaan liittyvä ja puhua ehdottomasti totta. Esitutkinnan lopuksi poliisi lähettää syyttäjälle esitutkintapöytäkirjan, josta sekä uhrilla että epäillyllä on oikeus saada ilmainen kopio. Uhrin yhteystietojen merkitseminen pöytäkirjaan ei ole välttämätöntä, jos hän ei halua epäillyn saavan näitä tietoonsa, joten hän voi halutessaan kieltää sen.

Lievissä tapauksissa poliisi voi uhrin suostumuksella antaa epäillylle sakon, jonka syyttäjä vahvistaa. Tällöin esitutkintapöytäkirjaa ei välttämättä laadita.

Kuulusteluissa sinulla on aina oikeus käyttää oikeudellista avustajaa, jos koet että etusi sitä vaatii. Lakimiehen pääasiallinen tehtävä on varmistaa, että tutkinnassa nousevat esiin sinun kannaltasi oleellisimmat asiat sekä saat käsityksen siitä, miten rikostutkijat asiassa etenevät. Keskustele lakimiehesi kanssa tästä vaihtoehdosta.

Sinulla on oikeus vaatia, että saat antaa loppulausunnon esitutkinnasta. Loppulausunnon voi antaa, kun poliisin tutkinnanjohtaja katsoo, että esitutkinnassa on kaikki oleellinen asia käsitelty. Tämän jälkeen sinulla on mahdollisuus tutustua esitutkinta-aineistoon itseksesi tai oikeudellisen avustajan kanssa. Tässä kohtaa sinulla on oikeus lausua mielipiteesi esitutkinta-aineistosta ja siitä, mitä sinun mielestäsi tulisi vielä selvittää. Tällaista oikeutta ei kannata jättää käyttämättä, paitsi ehkä hyvin selvissä tapauksissa.

Poliisille on ilmoitettava, mikäli uhri vaatii tekijältä korvauksia. Korvausvaatimusta ei kuitenkaan tarvitse vielä tässä kohtaa yksilöidä.

Korvausta voi saada esimerkiksi rikkoutuneesta tai kadonneesta omaisuudesta, lääke- ja lääkärinkuluista sekä väkivallan aiheuttamasta kivusta ja särystä sekä henkisestä kärsimyksestä. Mikäli uhri haluaa syyttäjän esittävän korvausvaatimuksen, on asiasta hyvä ilmoittaa jo esitutkinnassa poliisille. Mikäli syyttäjä ei aio esittää korvausvaatimusta, on hänen ilmoitettava uhrille kirjallisesti, jotta uhri voi itse esittää vaatimuksen. Tämän voi hoitaa uhrin puolesta myös toinen henkilö, joka pääsääntöisesti on uhrin lakimies.

Korvaukset käsittävät asianomistajan yksityisoikeudelliset vaatimukset ja asian selvittämisestä aiheutuneet vaatimukset sekä oikeudenkäyntikulut. Vahingonkorvausvaatimuksia varten on hyvä pitää tallessa kuitit niistä menoista, jotka rikos on aiheuttanut.

Korvausvaatimusten esittäminen pitää sisällään useita mahdollisuuksia ja niiden osalta on syytä turvautua oikeudellisen avustajan apuun, jotta saat varmasti sinulle kuuluvat korvaukset. Tuomioistuin ei omasta aloitteestaan voi tuomita mitään, mitä ei ole vaadittu.
Mikäli tekijä on varaton, eikä häneltä ole mahdollisuutta periä tuomittuja korvauksia, on joissain tapauksissa mahdollista hakea korvauksia valtionkonttorilta.

Syyttäjä päättää syytteen nostamisesta saatuaan poliisilta esitutkintapöytäkirjan. Mikäli rikoksesta ei ole näyttöä, rikos on vähäinen tai asiassa on tehty sovinto, voi syyttäjä jättää syytteen nostamatta. Uhri voi myös nostaa syytteen itse, jos hän on jo esitutkinnassa ilmoittanut vaativansa rangaistusta. Syytteen nostaminen tarkoittaa käytännössä asian viemistä tuomioistuimen käsiteltäväksi.

Jos sekä uhrilta että epäillyltä saadaan suostumus siihen, voidaan rikosta sovitella. Sovittelu on täysin maksutonta ja vapaaehtoista, ja sen voi halutessaan myös lopettaa kesken. Koulutetut sovittelijat ohjaavat osapuolia keskustelemaan tapahtuneesta ja auttavat yhteisesti tehtävän sopimuksen laatimisessa. Sovittelun tulos pohjautuu yhteiseen sopimukseen, ja se voi olla esimerkiksi anteeksipyyntö, käyttäytymissopimus tai rahallinen korvaus. Sopimus laaditaan kirjallisena ja sovittelutoimisto seuraa sopimuksen täyttymistä. Rikos voidaan myös käsitellä tuomioistuimessa, vaikka tapaus olisikin soviteltu.

Oikeudenkäynnin asianosaisia ovat uhrin (asianomistaja) lisäksi syyttäjä ja syytetty. Asianomistajalla ja syytetyllä on kummallakin pääsääntöisesti omat oikeudenkäyntiavustajat. Käräjäoikeus kutsuu yleensä kaikki asianosaiset sekä todistajat oikeudenkäyntiin. Oikeuden istunnot ovat pääsääntöisesti yleisölle avoimia, mutta jos kyse on esimerkiksi seksuaalirikoksesta, asia voidaan käsitellä osittain tai kokonaan ilman yleisöä. Pyyntö asian käsittelystä suljetuin ovin on esitettävä käräjätuomarille.

Uhrille maksetaan päivärahaa sekä korvaus matkakuluista ja menetetyistä ansioista, jos oikeus velvoittaa hänet henkilökohtaisesti saapumaan istuntoon. Tuomioistuin voi määrätä asianosaiselle sakon, mikäli tämä jää istunnosta pois ilman laillista estettä, joka voi olla esimerkiksi oikeusistuntoon saapumisen estävä sairaus. Esteestä on ilmoitettava mahdollisimman varhaisessa vaiheessa ja se on myöhemmin todistettava esimerkiksi lääkärintodistuksella.

Kirjalliset käsittelyt

Käräjäoikeudessa käsitellään osa rikosjutuista pelkästään kirjallisesti. Tämä tarkoittaa sitä, että tuomari ratkaisee asian kirjallisen aineiston perusteella ilman suullista oikeudenkäyntiä, eikä myöskään asian osapuolia kutsuta tuomioistuimeen. Kirjallisessa käsittelyssä käsitellään lieviä ja tavallisia rikoksia. Edellytyksenä kirjalliselle käsittelylle kuitenkin on, että vastaaja on tunnustanut teon ja sekä hän että uhri suostuvat kirjalliseen menettelyyn. Myös kirjallisessa käsittelyssä uhrin on mahdollista tuoda esiin omat korvausvaatimuksensa.

Tuomion julistaminen tapahtuu joko istunnon jälkeen tai sitten käräjäoikeus ilmoittaa, milloin tuomio annetaan. Kirjallisessa käsittelyssä käräjäoikeus lähettää tuomion postitse.

Käräjäoikeuden tuomiosta voi valittaa hovioikeuteen. Yleensä tähän tarvitaan jatkokäsittelylupa. Tyytymättömyydestä tuomioon on ilmoitettava käräjäoikeuteen viikon kuluessa tuomiosta, kun taas valituskirjelmä on jätettävä käräjäoikeudelle 30 päivän kuluessa tuomiosta. Ohjeet valituksen tekemiseen löytyvät tuomion liitteestä.

Oikeudenkäyntiavustajan tehtävä asianomistajan oikeuksien näkökulmasta


Asianomistajan oikeudenkäyntiavustajan tehtävä on huolehtia siitä, että asiassa tulee huomioitua kaikki ne seikat, jotka liittyvät asianomistajan oikeuksiin. Syyttäjän ensisijainen tehtävä on ajaa syytettä ja esittää sitä koskeva rangaistusseuraamus asiassa. Oikeudenkäyntiavustaja avustaa asianomistajaa siinä, että syytteen ajamisessa tulee huomioitua asianomistajan näkökulma. Oikeudenkäyntiavustaja ajaa asianomistajan puolesta myös hänen vaatimiaan korvauksia.

Tärkeänä oikeudenkäyntiavustajan tehtävä on myös tukea ja huolehtia siitä, että asianomistaja jaksaa käydä mahdollisesti hyvinkin raskaan prosessin loppuun saakka. Joissakin tilanteissa on mahdollista saada uhrille myös erillinen tukihenkilö.

Tietoa oikeudenkäynnistä saa mm. osoitteista: www.oikeus.fi, www.poliisi.fi

Tietoa sovittelusta: www.thl.fi/fi/web/paatoksenteko-talous-ja-palvelujarjestelma/lainsaadanto/rikos-ja-riita-asioiden-sovittelu

Kattava tietopaketti lakiasioista ja niihin liittyvistä psykologisista seikoista: www.psyjuridica.com